28.06.2018

Pienikin kosteikko voi vähentää kuormitusta

Vesien saamiseksi hyvää tilaan tarvitaan toimenpiteitä sekä vesillä että valuma-alueella

Vesistöjen hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi järviin tulevaa ravinnekuormitusta täytyy saada pienennettyä. Vesijärvellä on arvioitu, että ulkoista kuormitusta pitäisi edelleen saada vähennettyä 8-35 % hyvän tilan saavuttamiseksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia niin valuma-alueella kuin vesistöissä.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Pasi Valkama selvitti väitöstutkimuksessaan, miten kipsin levitys pelloille, talviaikainen kasvipeite ja kosteikot onnistuvat estämään maatalouden hajakuormitusta. Tutkimus toi mielenkiintoista tietoa myös Vesijärven vesiensuojelun näkökulmasta.

Kosteikko toimii parhaiten kasvukaudella

Pasi Valkaman tutkimuksessa kosteikon toiminnan havaittiin vaihtelevan voimakkaasti ja selkeästi vuodenaikojen mukaan. Kosteikko pidätti tehokkaasti ravinteita kasvukauden aikana, mikä on hyvä asia, koska se vähentää uusien ravinteiden päätymistä järveen levien käytettäväksi vilkkaimman virkistyskäyttökauden aikana. Toisaalta vesistökuormitus on voimakkainta varhain keväällä ja myöhään syksyllä, ja silloin kosteikkojen tehokkuus on heikko kasvillisuuden puuttuessa.

Valkaman tutkimuksessa seurattiin automaattisilla jatkuvatoimisilla mittalaitteilla Nummelassa sijaitsevan Portin kosteikkoa, jonka pinta-ala on 0,1 % sen valuma-alueen pinta-alasta. Yleisesti suositellaan, että kosteikon pinta-alan pitäisi olla vähintään 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta. Tutkimuksen kohteena ollut kosteikko kuitenkin vähensi fosforikuormitusta 13 % vuositasolla, joten välttämättä 0,5 % vaatimus ei kaikissa tapauksissa ole ehdoton, vaan hyötyä saadaan pienemmistäkin kosteikoista.

Vesijärven valuma-alueella kuuden kosteikon seurannassa kesällä 2017 havaittiin, että ravinteita sitoutui parhaiten alkukesällä kasvillisuuden kehittyessä. Seurantaa jatketaan vielä tänä kesänä. Vesijärven valuma-alueella on myös useita varsin pieniä laskeutusaltaita. Nekin ovat keränneet tehokkaasti kiintoainesta, mikä on helposti erodoituvalla savihiesualueella merkittävä vesienhoidollinen hyöty. Kosteikot ja laskeutusaltaat onkin syytä sijoittaa ensisijassa uomaverkoston latvaosiin, jolloin niiden mitoitus on helpompaa ja ne myös toimivat tehokkaammin. Vain äärimmäisen harvoin voidaan uoman alaosaan lähelle järven rantaa toteuttaa niin suurta yksittäistä kosteikkoa, joka toimisi kunnolla, kun uomien vesimäärät ja virtaamat ovat ajoittain suuria.

Pasi Valkaman mukaan hänen tutkimuksessaan Nummelan Portin kosteikon ravinteiden pidätyskyky parani vuosien kuluessa, kun kosteikon kasvillisuus runsastui. Tulosten perusteella kosteikkojen kannattaisi antaa kehittyä rauhassa ja kasvillisuuden tai sedimentin poistamisessa kannattaa olla varovainen.

Heikki Mäkinen Vesijärvisäätiöltä toteaa, että käytännössä lietteenpoistoon kannattaa ryhtyä, jos altaan vesitilavuus on merkittävästi pienentynyt kertyneestä lietteestä tai jos on riski, että liete karkaa kosteikosta virtauksen mukana.

Talviaikana kasvipeitteisyys on tärkeää varsinkin savimailla

Pasi Valkaman väitöstutkimuksessa seurattiin yli kymmenen vuoden ajan Lepsämänjoen valuma-aluetta, jossa talviaikainen kasvipeitteisyys on viime aikoina lisääntynyt huomattavasti. Kun peltoja jätettiin kyntämättä, niin peltojen halki virtaavan joen vesi kirkastui ja näin vähentyi erityisesti tulva-aikainen fosforikuormitus. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden liukoisen fosforin huuhtoumaa lisäävää vaikutusta on aiemmin todennäköisesti liioiteltu. Väitöstutkimuksessa kokonaisfosforikuorma pieneni erityisesti tulvatilanteissa, eikä liukoisen fosforin pitoisuuksissa havaittu muutosta sellaisilla alueilla, joissa talviaikainen kasvipeitteisyys lisääntyi. Savipitoinen maaperä on haastava mm. kosteikkojen toiminnalle, koska savipartikkelit eivät laskeudu kosteikoihin tai laskeutusaltaisiin helposti. Siksi savimailla peltojen kasvipeitteisyys on erityisen tärkeä menetelmä kuormituksen vähentämiseen. Todennäköisesti peltojen kasvipeitteisyyden lisääntyminen vaikuttaa ja on vaikuttanut positiivisesti myös Vesijärven tilaan.

Myös ojituksella on merkitystä ravinnevalumiin. Ns. kaksitasouomat toimivat hyvin hienoimman kiintoaineksen pidättämisessä. Vanha ojauoma toimii alivesiuomana, jonka viereen kaivetaan kasvittuva tulvatasanne. Oikein toteutettuna ratkaisu parantaa pellon vesitaloutta. Vesijärvellä on tarkoitus toteuttaa lähiaikoina hankerahoituksella kaksi tällaista kohdetta PyhäVesi- ja HolaLake-hankkeissa.

Kipsikäsittely ei sovi järviseuduille

Peltojen kipsikäsittelyllä on suoraan meriin johtavien jokien valuma-alueilla saatu hyviä tuloksia ravinteiden pidättymisessä, mutta sitä ei voida käyttää järvien valuma-alueilla sijaitsevilla pelloilla. Kipsikäsittelystä tulee sulfaattia vesistöihin, mikä on haitallista järviekosysteemeille. Kipsin käytöllä tavoiteltu maan hyvä mururakenne on kuitenkin keskeinen tekijä siinä, etteivät ravinteet karkaa vesistöihin vaan pysyvät pellolla kasvien käytössä ja sitoutuvat runsaaseen satoon. Savimaiden mururakennetta voidaan järvialueilla parantaa kipsin sijaan rakennekalkituksella. Rakennekalkissa on normaalin maatalouskalkin lisäksi 20 % poltettua, sammuttua kalkkia, joka nostaa pH:ta maatalouskalkkia tehokkaammin. Reaktiivisen kalkin ja saveksen reaktioiden ansiosta maassa muodostuu kestävä mururakenne, jolloin pelto kestää paremmin sadetta, eikä pellon pinta liety herkästi. Vesi imeytyy maahan ja pintavalunnalle altis fosfori jää peltoon ja on paremmin kasvien käytettävissä.

 

Lisätiedot:


Heikki Mäkinen
heikki.makinen@vesijarvi.fi
040 5148513
ohjelmajohtaja
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö


Lähettäjä
Webmaster
18.06.2018
Viimeksi muokattu
28.06.2018
Jaa