Vesijärven tila kesällä 2012

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö aloittaa säännölliset Vesijärven tilan katsaukset. Niistä ensimmäinen kattaa kesä-syyskuun 2012. Seuraavat katsaukset julkaistaan Vesijärvisäätiön perustamispäivänä 17. tammikuuta, Veden päivänä 22.3. ja Maailman ympäristöpäivänä 5.6.

- Vaikka vesien hoidon tulosten esittelyssä neljännesvuosisata olisi varmempi kvartaali kuin neljännesvuosi, haluamme käynnistää säännöllisen tiedottamisen Vesijärven tilasta. Tavoitteena on luoda tulostiedottamiselle raamit ja kehittää sitä siten, että yhteistyökumppanimme, sidosryhmämme ja kaikki järvestä kiinnostuneet voivat entistä paremmin pysyä selvillä siitä, mitä järven hyväksi on tehty ja miten toimet vaikuttavat järven tilaan, kertoo ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen.

Aineistoa katsaukseen ovat tuottaneet vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin Lahden seudun ympäristöpalveluista ja tutkijat Mirva Ketola, HY, Tommi Malinen, HY ja Pauliina Salmi, HY/ Lammin biologinen asema

Lisätietoja:

Ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen, 040 514 8513.

Tiivistelmä

Runsaista ja pitkäaikaisista sateista huolimatta Vesijärvi on selvinnyt kesästä kohtuullisen hyvin, eivätkä sinilevät ole päässeet muodostumaan kukinnaksi. Sinileviä ei havaittu, mutta muuta leväsamennusta oli paljolti juuri sateista johtuen edelliskesiä enemmän. Enonselän happitilanne oli parempi kuin vuosiin, mutta Paimelanlahdella, Kajaanselällä ja Laitialanselällä syvännealueet olivat hapettomia. Kuore ja muikku palasivat Enonselälle, myös kuhaa oli viime kesää enemmän.

 

 

Kesän ja syksyn hoitotoimenpiteitä lyhyesti: 

- Enonselän syvänteitä on hapetettu yhdeksällä pumpulla  
- Vesikasveja on niitetty noin 40. hehtaarilta eri puolelta järveä.   
 - Uusia ravinteita pidättäviä kosteikkoja on suunnitteilla ja rakenteilla kahdeksan. 
- Hoitokalastukset jatkuvat syksyllä.

 

   


Vesijärvisäätiön katsaus vuosineljännekseen 6-9/ 2012

Järven tilaan vaikuttaa aina säätila, joka oli kesällä 2012 melko viileä ja hiukan normaalia sateisempi. Kesän sään lisäksi tilanteeseen vaikuttavat myös edellisen talven sääolot. Märkä ja lauha syystalvi toi runsaasti kuormitusta Vesijärveen. Toisaalta myöhäinen jäätymisajankohta paransi talvisia happioloja, ja antoi hapen osalta paremmat lähtökohdat alkukesälle.

Happitilanne

Viileä kesä helpotti happipitoisuuden säilymistä kohtuullisena. Enonselkä pysyi ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin hapellisena koko kesän. Viileän kesän lisäksi hapellisena säilymiseen vaikutti olennaisesti edellisten kesien tapaan yhdeksällä vesipumpulla toteutettu hapetus. Paimelanlahdella, Laitialanselällä ja Kajaanselällä syvännealueet olivat sen sijaan hapettomia. Kajaanselällä hapeton alue oli kesän sääoloihin nähden jopa yllättävänkin suuri.

Leväkesä

Keväällä esiintyi erittäin runsaasti piileviä jo jään alla, ja ne olivatkin vallitsevina myös heti jäiden lähdön (1.5.) jälkeen. Levämassa samensi vettä niin paljon, että kolme päivää jäiden lähdön jälkeen näkösyvyys oli Lankiluodon syvänteellä vain 0,85 m. Toukokuun aikana pienten piilevien esiintyminen kuitenkin hiipui vesipatsaan kesäisen lämpötilakerrostuneisuuden muodostuessa ja ravinteiden vähetessä päällysvedestä.
Enonselän viikoittaisen Leväluppi-seurannan mukaan toukokuun lopussa Enonselällä esiintyi siimallisia nielu- ja kultaleviä ja rannalla havaittiin runsaasti siitepölyä. Leväsamennus oli vähentynyt huomattavasti: näkösyvyys oli Lankiluodon syvänteellä kasvanut 2,10 metriin (http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp). Kesäkuussa piilevät runsastuivat jälleen ja esiintyivät vallitsevina nielulevien rinnalla (Leväluppi-seuranta). Heinä-elokuussa sinilevien määrä seurantanäytteissä kasvoi, muttei siinä määrin, että ne olisivat muodostaneet veteen silminnähtävää kukintaa. Kesä-heinäkuussa näkösyvyys vaihteli välillä 2,00-2,80 m (Suomen ympäristökeskuksen tietokanta).

Levien kehitystä tarkkailtiin myös ympäristöhallinnon valtakunnallisen seurannan puitteissa kolmella tarkkailupisteellä Vesijärvellä: Mukkulassa, Vääksyn kanavalla ja Pirppulan uimarannalla Leviä tarkkailtiin rannoilta silmämääräisesti viikoittain kesäkuun alusta lähtien, eikä yhdelläkään tarkkailupisteellä ole havaittu sinilevää (Suomen ympäristökeskuksen tietokanta).

Klorofylli-a pigmentin pitoisuus kuvaa planktonlevien määrää. Kesä-heinäkuun klorofyllipitoisuudet olivat tänä kesänä hieman korkeampia kuin muutamina viime vuosina, mikä saattaa selittyä viime vuosia runsaammilla sateilla. Viime vuosien mittauskauden keskiarvo Enonselän asemilla 1 m:n syvyydessä on ollut 8-12 µg/l. Tänä vuonna oltiin tuon haarukan yläpäässä. Paimelanlahdella keskiarvo on selvästi korkeampi (11-16 µg/l) ja siellä 20 µg/l on ylittynyt tänä vuonna jo kolmena mittauskertana. Kajaanselällä kolmen mittauskauden keskiarvo on ollut 4-5 µg/l.

Ravinnepitoisuus

Talven ja kesän sateisuus näkyi myös hieman edellisistä vuosista koholla olleina ravinnepitoisuuksina. Esimerkiksi Lankiluodon syvänteellä loppukesällä mitattu kokonaisfosforipitoisuus oli 29 metrin syvyydessä 96 µg/l. Arvo oli lähes kaksinkertainen edelliseen kesään nähden ja korkein vuoden 2006 jälkeen.

Kalasto

Kalakantoja on tarkkailtu hapetuksen vaikutusten arvioimiseksi erityisesti Enonselällä, jossa tilanne oli heinäkuun alun koetroolausten ja kaikuluotausten perusteella hyvin samankaltainen kuin vuotta aiemminkin - aikaisemmin runsaana esiintynyt kuore oli edelleen lähes kateissa, eikä tilalle ollut ilmestynyt mitään muutakaan kalalajia. Elokuun loppupuolella havaittiin kuitenkin, että yksikesäisiä kuoreenpoikasia oli selvästi enemmän kuin vuonna 2011. Kuore oli jälleen ulapan selvä valtalaji, mutta yhtä suuri sen biomassa ei vielä ollut kuin ennen hapetuksen aloittamista vuonna 2009. Kuoreen lisäksi esiintyi melko runsaasti yksikesäisiä muikkuja, pieniä ahvenia ja kuhanpoikasia. Särkikalojen biomassa oli edelleen varsin pieni.

Alustavien tulosten mukaan kesän 2012 olosuhteet toivat ainakin hetkellistä apua muutaman vuoden vähissä olleille Enonselän kuore- ja muikkukannoille. Kuoreen ja muikun tulevaisuutta Enonselällä on kuitenkin vaikea ennustaa. Joka tapauksessa särkikalojen määrä on toistaiseksi pysynyt ulapalla vähäisenä, mikä on positiivinen asia järven tilan kannalta.

Kesän 2012 kokonaistilanteesta saadaan vielä tarkentuvaa tietoa muun muassa eläinplankton- ja pohjaeläinnäytteiden tulosten valmistuttua syksyn kuluessa.

Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö | Askonkatu 9 C | 15100 Lahti