Planktonit ja levät - hyödyksi ja haitaksi

Vesijärvestä on löydetty lähes 200 levälajia. Levävaltaistuminen on Vesijärven tapa reagoida rehevöitymiseen. Vaikka levät mainitaan usein kielteisessä sävyssä, ilman niitä muu elämä järvessä ei ole mahdollista.

Plankton
on mikroskooppisen pientä ja vedessä vapaasti kelluvaa eliöstöä, jota kutsutaan myös nimellä keijusto. Planktonit jaetaan kasvi-, eläin- ja bakteeriplanktoneihin.

  • Kasviplankton on yksi järviekosysteemin perustuottajista. Se tarvitsee valoa, sopivan lämpötilan ja ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Kasviplanktonin tuotanto voi olla suurta myös jään alla, jos valaistus on riittävää yhteyttämiseen. Kasviplankton on tärkeää ravintoa pienimmille eläinplanktonlajeille.
  • Sinilevä on oikeastaan bakteeri. Liian runsaina esiintyessään myrkylliset sinilevät estävät veden käytön ja uimisen.
  • Eläinplanktonin määrä on riippuvainen ravinnosta eli kasviplanktonin määrästä ja lajikoostumuksesta. Jotkut eläinplanktonlajit syövät itseään pienempiä eliöitä. Määrä ja lajirunsaus kasvavat lämpötilan noustessa, sen sijaan ne eivät ole riippuvaisia valosta. Suurikokoiset eläinplanktonlajit ovat tärkeää ravintoa kaloille, pienikokoiset taas vesihyönteisten toukillle.

Esimerkkejä eri planktoneiden koosta:

  • megaplankton, >20 cm, esim. suuret meduusat
  • makroplankton, 0,2–20 cm, meduusat, kampamaneetit, krillit, massiäyriäiset
  • mesoplankton, 0,2–2 mm, äyriäiset (mm. hankajalkaiset, vesikirput), kelluva kalanmäti, kalanpoikaset, nuolimadot, pienet meduusat
  • mikroplankton, 20–200 μm, suuremmat piilevät ja panssarilevät, rataseläimet, alkueläimet, äyriäisten munat ja toukat
  • nanoplankton, 2–20 μm, ripsieläimet, piilevät, alkueläimet
  • pikoplankton, 0,2–2 μm, bakteerit, sinilevät
  • femtoplankton, 0,02–0,2 μm, virukset

 

Jaa