Eteläisellä Jäämerellä ei havaita jäätiköiden aiheuttamaa rehevöitymistä

0 Shares

Muutokset ilmakehän hiilidioksidin (CO2) konsentraatiossa ovat tämänhetkisen tiedon mukaan suurin syy ilmastonmuutokselle. Väittely siitä, onko jääkauden ilmakehän noin 30% matalamman CO2-tason takana raudasta johtuva rehevöityminen, on kestänyt jo pitkään.

Yhden väittämän mukaan rautaa sisältävä pöly siirtyi meriin tuulen ja veden mukana, missä se stimuloi hiilidioksidia itseensä imevän levän kasvua. Levän kuollessa ja sitten vajotessa pysyvästi meren pohjalle myös CO2 pysyy sidottuna. Vaikka selkeiden todisteiden mukaan pölyn määrä lisääntyi jääkaudella, rehevöityminen on edelleen kiistaa aiheuttava puheenaihe. Tai ainakin, kun kyseessä on eteläinen Jäämeri. 

Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa kansainvälinen tiimi (38 tutkijaa, 13 maata) Bonnin yliopiston geotieteiden instituutin Michael Weberin johdolla tutki tätä kysymystä. Osana IODP-ohjelmaa (Integrated Ocean Discovery Program) tiimi matkusti Skotian merelle ”JOIDES Resolution” -porauslaivalla ja vietti siellä kaksi kuukautta vuodesta 2019. He nostivat ainesta 3 000–4 000 metrin syvyydestä merenpohjasta. Weber sanoi, ”Me keräsimme suurimman resoluution ja pisimmän koskaan läheltä Antarktista kerätyn ympäristöarkiston. Sen tärkein pölyn lähde on Patagonia.”

1,5 miljoonaa vuotta ympäristön historiaa.

200 metriä syvällä meressä oleva ydin U1537 on tallettanut ympäristön historiaa viimeiset 1,5 miljoonaa vuotta. Tästä johtuen pölyn määrää voidaan arvioida lähes tuplasti siihen mitä aikaisemmin, koska Antarktiksen ytimet kertovat vain viimeisten 800 000 vuoden historian. Nykyiset tiedot merenpohjasta kertovat, että jääkausilla pölynmäärä oli itseasiassa 5–15 kertaa suurempi. Sama näkyy jääytimistä. 

Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet todisteita eteläisen Jäämeren rehevöitymisestä, joka olisi johtunut pölystä, jääkausilla. Sen sijaan levän tuotanto eli myös hiilidioksidin sekvestrointi oli korkealla vain lämpiminä ajanjaksoina, kun Skotian meren pölynmäärä oli matalalla. Tämä tarkoittaa, että kylminä ajanjaksoina muut prosessit ovat estäneet mereen sidotun hiilidioksidin pääsemisen ilmakehään, jossa se johtaisi ilman lämpenemiseen.

Tärkeimmät syyt ovat laajempi jään peittävyys, intensiivisempi kerrostuminen merissä sekä virtausten vähentynyt dynamiikka, joka johti osaltaan hiilidioksidin vähenemiseen ilmakehässä kylminä ajanjaksoina.

Leave a Reply

Your email address will not be published.